Koko elämäni teini-iästä lähtien olen taistellut läskiä vastaan.  Olen ruuan ammattilainen ja tiukasti opetettu, että rasva on pahasta. Laihdutusoppini olen lähinnä saanut painonvartijoiden kitukuureilla ja kaalisopalla

 

Olen jo pitemmän aikaa tuntenut salaperäistä vetoa vähähiilariseen dieettiin. En siksi, että liha olisi intohimoni, vaan siksi, että oloni on kertakaikkisen paska!!!! Olen voinut paremmin, mutta viimeaikoina ruokavalioni on kallistunut leivän, pastan ja perunan puputtamiseen... ja makea, ennenkaikkea karkki! Pakko saada illasta viimeistään jotain makeaa. Ja mitä ne ovat? Sokeria ja lisäaineita, mutta ovat onnistuneet koukuttamaan miut totaalisesti.

Kaikki energia menee töissä ja perheen hoitoon. Liikkumassa en ole käynyt kunnolla puoleentoista vuoteen, satunnnaisia harvoja kertoja lukuunottamatta. Uusi harrastus, korujen väsääminen, tuli syksyllä kuvioihin mukaan, mutta sitä ei voi kaikesta syyttää.

Kello tulee yksi. Aamupalaksi kaksi mukia kahvia (rasvattomalla maidolla ), puoli pakettia pekonia ja kaksi kananmunaa käristettynä pannulla margariinissä.

 Kävin mattopyykillä pesemässä neljä mattoa. Sitten haettiin pienempi poju hoidosta ja kirjastosta hankkimassa luettavaa aiheiseen. Pari kirjaa löytyi, Heikkilän ja Lauritzonin. Ja Eppu Nuotion dekkari Varjo.

Nyt alkaa tuntua, että pikkuhiljaa tulee nälkä, jos vaikka Kabanossin vetäisi naamaan. Pari pihviä kaivoin iltaruualle. Kaalisalaattia seuraksi...

Tein salaattia varhaiskaalista, paprikasta ja kurkusta. Hämmensin sekaan partaäijää, mausteeksi valkosipulia, suolaa, etikkaa, pippuria. Niin, menihän sinne makeaa chilisoosiakin, vahingossa, ennenkuin tajusin, sen sisältävän sokeria. Kabanossi ja loput pekonipaketista...

Muki kahvia rasvattomalla maidolla. Pirtelö sinisestä maidosta, partaäijästä ja pakastemansikoista...

Iltapalaksi loput salaatista höystettynä edamjuustolla, metvurstilla ja oliiveilla. Sitten kolme siivua metvurstia ja pätkä vuohenjuustoa... Oisko siinä?

Nälkä ei ole, mieliteot vähän vaivaa. Ajatus makeasta kiehtoo. Lautritzonin kirjaa olen lueskellut sivussa.

Lähden pariksi päiväksi mökille, lauantaina ehdin päivittämään kuulumiset. Silloin jo sokerin himon pitäisi helpottaa... Niin, ja ehkä suolan määräkin olisi oikea, nyt se on pilvissä. Johtuu siitä, että en viitsinyt ostaa uusia ruoka- aineita, vaan tyhjensin pois entisiä jämiä.