Ei ollut mikään kauhea härdelli ilta, mutta kuumaa kyllä. Juotua kyllä tuli ja ostin vissypullon, kun ei enää vesi tuntunut riittävän. Oli kaapissa kyllä sokerinen jaffapullo, mutta sen toin kotiin miesväelle.

Kävin uimassa ja söin iltapalan. Nukkamaan ennen puoltayötä. Puoli viideltä heräsin vessareissulle ja kuumutteen. Avasin parvekkeen oven ja ajattelin vähän torkahtaa. Aamulenkkiä ja uintia sekä helmeilyä olin ajatellut.

Kun herättyäni raahaustin keittiöön, tihrustin ensin kelloa ilman laseja- se näytti uhkaavasti lähestyvän kymmentä! Joo, sama tulos lasit päässä. Olin enemmän kuin vähän ihmeissäni. En muista nukkuneeni aamulla (vaikka olisin ollut yksin kotona) noin pitkään miesmuistiin.

Siis turha ruveta mitään tekemään. Uimaan taidan suunnata. Sen verran kävin ulkona, että pankkiautomaatilta hain käteistä, ja kovin ukkostavan painotavalle tuo keli tuntuu. Takaraivoa juimii siihen malliin, että ukkosta on ilmassa.

Paino ei ole koskaan millään kitukuurilla tippunut yli kiloa viikossa. Muistan kuinka kadehdin paikkareiden punnituksissa upeita saavutuksia...Itse oli kanssa kituuttanut viikon ja useasti vielä punnistuspäivän ollut syömättä, että sasi jonkinnäköistä miinusta aikaan. Ja kyllä himotti kaikki. Nyt alkaa huomata makuaistin herkistymisen, ruislimppu maistuu makealle ja mansikat. Söin töissä välipalaksi bulgarianjugurttia ja mansikoita, ja ainoastaan ripautin vähän vaniljasokeria makaudeksi. Tavallisesti olisi mennyt varmaan pari ruokalusikallista.

Yhdet viime kesänä ostetut caprit otin käyttöön. En pitänyt niitä kertaakaan, kun vetskari ei mennyt sovinnolla kiinni. Nyt on pakko uskoa, että olen kaventunut. Housut meni jalkaan, pikkasen kinnasi alimmaisen vatsamakkaran kohdalta, mutta jalassa ovat ja eivätkä aiheuta suurta tuskaa, ei purista eikä kiristä! Jes!!!!

Noita pieneksi jääneitä vaatteitahan kaapeista ja kätköistä löytyy. Juuri niitä, kunhan laihdun viisi kiloa, sitten mahtuu. Keväällä järkytys oli edellisen kesän aleista ostamani drymax- puvun takki. Oli pahkeinen kutistunut kaapissa järkyttävästi, oli näet kuin makkarankuori päällä, vielä pari numeroa liian pieni sellainen Pahin myönnytykseni oli rintaliivien jatkokappaleet. Toivottavasti niitä en enää kauaa tarvitse.

Nyt on lähdettävä nakkamaan burana nassuun ja uimaan. Sitten kohti työmaata. Ai niin, havaintona vielä, janon tunne on palannut. Vaikka miten mätti makeaa ym. muuta mättöä, ei oikeastaan janottanut. Juomapuoli oli maitoa, kahvia, mehua ja harvoin puhdasta vettä. Nyt kroppa tuntuu suorastaan vaativan vettä ja jano ei kuittaudu esim. kahvilla.