Työpäivän jälkeen suuntasin hakemaan muksut ja mummon ja Toyotan nokka kohti eteläisempää Karjalaa. Tietyö osuuden mukavasti !?# hidastaessa matkaa, oltiin perillä viiden korvilla.

Hiukka nälkäkin korvensi, kun aamupalamunakkaasta oli aikaa 12 tuntia ja lounaaksi syödystä salaattiannoksesta raejuustolla 6 tuntia. Proteiinipatukan söin matkalla ja vaikka mummo tarjosi karkkia, en syönyt!!!

Herkkusieniä, pekonia ja sipulia pannulle, höyrytettyä kukka- ja parsakaalia, pari jauhelihapihviä. Oli nannaa! Entisellä ruokavaliolla olisin rojahtanut pitkäkseni, mussuttanut sivussa herkkuja, kun kohta olisi hiukonut. Ja siinä se ilta olisi mennytkin.

Eipä, nyt vetästiin metsärytkyt niskaan ja mustikkaan. Marikko on onneksi ihan vieressä ( n. 200 metriä ). Ämpärilliset kerättiin, mutta kun mentiin rinteeseen keräämään, tuo toinen leikattu takajalka ei yhtään tykännyt. Rähmin kuin karhu nelinkontin, kyykkiähän se ei anna oikeastaan ollenkaan. Järkyn kokoisia mustikoita, ja paljon...

Mustikat saatiin vielä siivottuakin, iltapala ja maate klo 21.30. Aamulla hiippailin vessaan kuuden maissa ja johan mummokin oli tikkana pystyssä. Kahvit keitettiin ja nakkasin särkylääkkeen nassuun. Keräsin puoli sankoa, sitten alkoi sumeta. Jalat vei ihan eri suuntaan mihin meinasi. Tekikö särkylääke vai nälkä, tiedä häntä. Kunnon munakkaan paistoin, vähän huilia ja taas menoksi. Välillä kävin siivoamassa satsin mustikoita ja pakastamassa, tiskaamassa, heittämässä pyykit koneeseen. laittamassa lounasta ym. pientä. Mummo keräsi mustikkaa vaan...

Kaikenlisäksi ehdin nukkua tunnin päikyt pienemmän kanssa ja puoli viideltä oli jäljet putsattu ja pakastimessa 26 litraa mustikoita. Isännyys kyseli, onko karhua näkynyt, mutta eihän me mitään viranomaistiedotuksia oltu nähty. Olisi karhulla ollut lisäksi aika reilu uintimatka Saimaalla Ja vastassa kaksi urheaa mustikkamaita puolustavaa ämmää...

Isännyyden saavuttua, nokka kohti kotia ja puoli yhdeksältä täällä. Suihkussa kävin, iltapalaa ja suurinta pudottajaa katsoin. Levotonta unta, oli kuuma ja hikoilutti ( se aika kuukaudesta ) ja ylös klo 4. 35.

Nyt on työpäivä takana ja jotain kait pitäisi tehdä. Pojujen sängyt ainakin petata... Pihvin paistoin, lisukkeeksi sipulia, kesäkurpitsaa ja pinaattia. Ja valkosipulivoita.

Ai niin, illalla oli sellainen häivähdys, että jotain makeaa pitäisi saada. Onneksi ei ollut jätskiä näkyvillä ja sitten en enää viitsinyt pakastinta pöyhöttää. Se meni ohi hetkessä.

Huomenna taas takaisin mökille ja tiistaina sitten iltaan. Isäntä sanoi, että sen verran saa mustikoita kerätä, ettei tarvitse mökille 4 :ttä pakastinta hankkia. Kyllä ne marjat meidän pesueessa kuluukin. Höyrymehuakin oli 42 maitopurkkia viime syksynä pakastimessa ja kesäkuussa jouduin keittohommiin. Yhden pullon ostin jotain sekamehua kaupasta, mutta muksut sanoivat, että on pahaa! No jos sisällöstä ainoat luonnolliset on vesi ja sokeri, kait se on oikeaan lisäaineettomaan, vähäsokeriseen marjamehuun tottuneelle pahaa...

Sadekin väistyi, jos tästä jotain menisi tekemään. Parvekekukat pitää huoltaa. Onneksi loma lähenee...

Keskiviikkona sitten lissää