Itseään pitää muistaa kehua, sanottiin jossain. Siispä kehun, oikein hehkutan, kirjaimellisesti, naama punaisena vieläkin. Mie reippaana tyttönä saatoin pojun kouluun ja suuntasin lenkkipolulle! Nyt kun vielä saisi vääntäydyttyä lattialle venyttelemään, niin sitten melkein jo voisi itseään  ylistää

Ilta meni syöden polaria ja metukkasiivuja, eli eilinen mentiin tosi vähillä hiilareilla. Puolikkaan buranan nakkasin illalla nassuun ja luultavasti on otettava nytkin, sen verran selän päälle tuo lenkkeily käy. Yritin kävellä oikein lantiostaa ja venytyttäen askelta, että saisi jumit aukeamaan.

Suonikohjuleikkaus on varmaan 5 viikon päästä edessä ja siihen mennessä pitäisi saada kuntoa kohoamaan.

Palaan sivistyksen pariin vasta 23. pvä, joten nyt aion ihka oikeasti karpata ja hoitaa itseäni. Tietty marjapuskat, koruilu, ikkunan pesu ym. pientä pitäisi hoitaa siinä sivussa...Katsotaan, millainen sää meitä ensi viikolla hallitsee...

Kampaajalle suuntaan kohta. Nyt könyän lattialle ja venyttelen, sitten taputan itseäni olalle ja sanon: Hyvä mie!