Puolikkaan 800 buranan jouduin nakkaamaan nassuun. Kipu on levinnyt jalasta koko alaselkään ja tällä hetkellä parasta olisi pieni kävely.

Jos en eläisi tätä hiilaritietoista vaihetta, tähän mennessä olisi jo lohturuuaksi koluttu kaikki mahdolliset jemmat. Ja niitä sitten oli, kuin alkoholisteilla jemmapulloja, namia siellä täällä. Ja keksejä, suklaata, pullaa yms. Jos ei ollut, mentiin kauppaan...tai lähetettiin isännyys

Pienempi kyseli eilen jätskin perään, joten tein kokeiluversion mansikkapyreestä, rahkasta ja vaahdotetuista valkuaisista.

Parit korvikset olen saanut väännettyä siskolle, myöhästyneenä nimpparilahjuksena. Ei oikein suju, huomenna on tilattava paksumpaa vaijeria ja varmaan jotain kiviä. Hillitty tilaus

Aikalailla sisko kyseenalaisti ruokavalio muutoksen, perunan poisjättäminen oli suuri kauhistus. Mitäköhän tämä ruokavalioni olisi? Sekoitus karppausta, atkinsia, Heikkilää...Tällä hetkellä lähempänä atkinsia.

Niin, niitä havaintoja: Oikea nälkä ja jano on palannut. Pikkunärkkiminen koko ajan on jäänyt pois melkein kokonaan. Juustonpala tai pari pähkinää joskus tai meetvurstisiivu, mutta ei ole koko aikaa pakko koluta kaappeja.

Janottaa oikeasti ja sen pitää olla vettä, muulla jano ei katoa. Maidonjuonti on jäänyt vähiin, kahviin ja lasillinen silloin tällöin.

Närästys katosi.

Aamulla herää pirteänä, eli unen laatu on parantunut. Vessareissut ei vaadi jääkaapilla käyntiä.

Makuaisti terävöityy.

Nyt ei kärsi enää istua pakko ottaa toinen puolikas ja pötkähtää...