Ei sitten mennyt ihan niinkuin olin ajatellut. Töissä alkoi kolmen jälkeen tuntumaan leikatussa jalassa jumalatonta kipua reidessä. Ensin lyhyt, viiltävä kipu ja sen jälkeen kipua, joka sai kyyneleet ja tuskanhien valumaan. Tunnin päästä ei enää sietänyt kävellä.

Olin varma, että nyt iski veritulppa. Soitin terveyskeskukseen ja miehelle, että tulee hakemaan. Veritulppaa ei onneksi ollut, vaan jonkinlainen noidannuolen tyyppinen lihaskramppi reidessä. Jalkahermo on siellä sisällä pinteessä. Sain ampullin voltarenia perskankkuun ja pari tuntia makailin siellä. Sen jälkeen oli onnellinen olotila vähän aikaa, meni nuppi ihan pyörryksiin...

Tämä viikko on nyt sitten saikkua, ja pitäisi olla aloillaan ja levätä. Koko oikea puoli on nyt krampissa, eli ei tässä kovin kovaa mennä. Auto pitäisi jollain keinon hakea työmaalta. Ei oikein kärsi istua ja jos jotain meinaan tässä aamupäivästä yrittää tehdä, en vielä ottaisi särkylääkettä...

Pojuilla oli hoitopäivä, eli olen tänään ihan yksin. Ihanan hiljaista!

Söin iltapalaksi kaalisalaattiani. Pojut tuli huoneestaan valittamaan, että paha pieru haisee! Miun viaton kaalisalaattini se heidän nenuun kävi vain...

Taidan levittää helmet keittiön pöydälle ja etsiä inspistä...