Tiistai- iltana sammahdin ennen yhdeksää. Aamusta olin hereillä puoli kuusi, joten kahdeksan tunnin yöunet riittää nykyään ihan hyvin.

Aamu oli harmaa ja ankea, ja en saanut mitään tehtyä. Korutarpeetkin kaivoin esiin ja vähän aikaa niitä pyörittelin ja korjasin pois. Ei huvittanut, ei ollenkaan.

Ruokaa pesueelle valmistelin ja ihmettelin vaan. Mutta ennen puolta päivää aurinko tuli esiin ja mielialani nousi hetkessä. Käytiin ensin kirjasto- pankki- kauppareissu kävellen ja sitten kun isompi pääsi koulusta, reilu seitsemän kilsaa, mie kävellen ja pojut ja mummo pyörällä. Tuuli vietävästi, mutta oli tosi lämmintä.

Askelia tuli yli 15 00 ja aerobisiä yli 10 000.

Kävin hierojalla ja pitkästä aikaa se oli nautittavaa. Yhtään  kirosanaa ei tarvinnut lausua. Loma oli tehnyt hyvää.

Syöminen meni tosi hyvin. Aamulla tein sellaisen pikasämpylan, sitten pirtelö lounaaksi, appelsiini. Hierojan jälkeen vasta söin salaatiin ( broiskufile ja puoli palloa mozzarellaa ) Iltapalaksi karppileipää ja pähkinöitä.

Onneksi on valoisa aamu tänään. Siivousta, verhojen vaihto keittiöön, pieni ulkoilu voisi olla ohjelmassa tänään. Illalla salille...

Isompi pyöräili eilen 20 kilsaa.  En tiedä, miten saisin kasvatettua vahvan itsetunnon kaverille. Koulun urheilukisat oli kauhistus. Itse olin samanlainen, kömpelö ja hidas lapsi, en ollenkaan liikunnallinen. Mutta en muista murehtineeni sitä...Tänään on terapiakäyni molemilla, pojulla ja isännällä.

Eilen illalla oli riita jo lähellä, kun millään ei meinannut lopettaa jankuttamista ja äänensä korottamista. Ja luulisi  tuon oppineen, että se ärsyttää miuta suunnatomasti ja eikä silloin voi tosiaankaan puhua järkevästi hänen kanssaan.

En ymmärrä, kun joka asiasta pitää vetää porot nokaan ja jäädä jauhamaan mieleensä ihan tyhjänpäiväisiä asioita. Sitten ne paisuu ja saa väärän merkityksen. En jaksa...ja muiden elämän pitäisi pyöriä hänen tahtiinsa. Olisipa edes joskus iloinen ja kiitollinen, mutta kun laulu on aina, ettei arvosteta, ettei kelpaa jne. En aina jaksa olla tuuppimassa ja taputtamssa. Enkä olla kuin paita ja perse, kun hän niin haluaa ja järjestämässä herralle vapaata aikaa, kun siltä hänestä tuntuu.

Okei, onhan rahahuolia, so what, laskut on tullut kuitenkin maksettua ja muuhunkin elämään on jäänyt rahaa. Mitä noita murehtimaan? Tai miettimään ja stressamaan etukäteen ensi kesän  töitä tai tulevan talven  lumitilannetta ja pakkasia?

Taidan tarvita kohtaa terapiaa minäkin...