On ollut tosi rankka viikko. Pojut onneksi parantuivat. Possutaudin oireiksi ne kyllä kävivät, mutta joko ne tuli rokotteesta tai sitten tauti oli tulossa, ja saatu rokote piti sen lievempänä.

Isännyydellä oli kuume päivän korkealle. Miulla itsellään on sellainen tyhmä puolivillainen olo. Paikkoja kolottaa, päätä särkee, muttei oo kunnolla kipeä. Mieli tekisi tehdä jotain, mutta ei oikein pelitä.

Pom pomia ajattelin ruveta neulomaan, kirjoneule liian vakavaa aivoille. Kranssitarpeet raahasin lämpeämään. Jos buranan nakkaisi nassuun ja yrittäisi.

Miesväki lähti mökille, joten on hiljaisuutta ja rauhaa. Kotiläksytkin pitäisi tehdä.

Liikunta on nollassa ja syömiset miten sattuu. Ei ole maistunut. Ei edes lohtusyömistä. Apeaa! Työkamuni ja ystäväni sai sunnuntain ja maanantain välisenä yönä aivoverenvuodon. Onneksi oli meillä fiksu lääkäri, joka lähetti suoraan Helsinkiin. Hänet on leikattu ja eka ennuste on hyvä, mutta kriittistä aikaa vielä eleltään. Toivotaan vaan parasta.

Se taas muistutaa elämän rajallisuudesta ja siitä ettei pidä valittaa turhasta, elää täysillä.

Täytyy vaan  kuulostella. Jos kuume ei nouse, töihin vaan huomenna. Nyt meen yrittämään neulomista...