Ilta oli melko rauhallinen. Sain tehtyä hyvin valmisteluja tälle päivälle, mutta tänään oli sitten härdelliä senkin edessä. Askelia kertyi jo reilut 10 000 ja nyt on plakkarissa jo yli 13 000, kun pieni kauppareissu tehtiin. KÄVELLEN!!!

Kuukausi sitten olisi varmasti tehnyt sen autolla. Pikkumies on niin innokas fillaroija, että jo ihan häntä ajatellen, tämä on hyvä muutos. Isompikin häipyi samantien fillaroimaan, kun kotia päästiin.

Pyykinpesua tämä päivä. Lakanat ja toinen koneellinen muuta pyykkiä. Ruuanlaitto on onneksi hyvin esivalmisteltu. Pari mattoa odottaisi pesua.

Niin, joo, asia joka miuta kampesi myös eilen, on äitini ja hänen puheensa. Isompi poju on ollut pullea lapsi. Nyt hän on innostunut liikumisesta, ja kun makeaa ym. muuta ylimääräistä on rajoitettu, paino on pudonnut. Tietysti pituuttakin tulee tuossa iässä reippaasti lisää. Esim. shortsit, jotka ei mahtunut kesäkuussa kiinni, menee nyt päälle kevyesti. Nyt mummo puhuu pojulle, että pitäisi ruveta laihdutuskuurille, ja rasvat pois, ja mikä on terveellistä ja mikä ei. Ja kaikki jutut on todella ristiriitaisia...

Mummo toisaalta tuputtaa koko ajan herkkuja, ja sitten puheet on tuollaisia. Itsellä on ollut tosi vinoutunut suhde ruokaan koko elämäni.  Herkuilla ja ruualla palkittiin ja kiristettiin. Ja kun tunne elämä oli muutenkin vinoutunut, lohtusyöppöhän miusta tuli. Ja monta kertaa myös sormet kurkkuun...Yhtä jojoilua koko elämä. Niin ja jos totta puhutaan, jossain vaiheessa olin myös lohtujuoppo. Siitä onneksi olen päässyt eroon.

Nyt riittää pari, kolme nollausta per vuosi. Eli tämä vuosi on aika lähelle käsitelty Katotaan miten mamman käy...

Huomenna sitten mökille ja mustikkametsään. Lauantaina palaillaan...