Siellä hän nyt on, esikoiseni, lapsoseni, jota miun ei lääkäreiden mukaan edes pitänyt saada. Muitten yhtä innokkaitten ekaluokkalaisten joukossa, vaikka vastahan hän oli pienen pieni nyytti. Haikeaksi vetää...Elämän opettelu edessä, toivottavasti  Taivaan Isä suojaa ja kantaa ja antaa voimia meille kaikille.

En oikeastaan ole kauhean uskonnollinen, mutta tällaisina päivinä, on pakko panna kätöset ristiin ja kiittää miten hyvä elämä on. Ja muistaa, miten paljoa sen laatuun voi itse vaikuttaa.

Illalla teki kauheasti mieli ruokaa, eli kun ei tullut tankattua kunnolla päivällä, mieli teki jääkaapille koko ajan. Eli mitä opin, kunnolla rasvaa ja protskua päivällä, niin ei himota koko iltaa. Ison ompon söin, pari pientä ruisleipästä, pähkinöitä, dieetticolaa... Pitänee yrittää jättää tuo limpparin juontikin joksikin aikaa, ja kokeilla ihan tosi tiukkaa hiilarilinjaa.

Ensi viikon olen pienemmän kanssa mökillä, joten kukaan ei kommentoi syömisiäni. Hyvä tilaisuus! Jos vaikka pääsisi ketosiin...

Nyt on mentävä miettimään aamuruokaa, sitten ajattelin suunnata lenkille, hakemaan pojun, sitten kerämään vähän mustaherukoita...

Huushollihommat jätän huomenaamuun. Kampaajakin olisi huomenna, taidan jättää blondiuden taakseni